Golden Circle

Yksi turisteimmista jutuista Islannin upean luonnon näkemiseksi on kiertää Golden Circle -reitti, jonka varrella on mahdollisuus nähdä maalle tyypillisiä nähtävyyksiä. Lenkin voi kiertää valmiilla bussimatkalla oppaan kera, mutta me päädyimme vapaampaan vaihtoehtoon ja vuokrasimme auton. Tällöin pystyi itse valikoimaan välipysähdykset ja seuran. Lähdimme matkaan kahdella autolla, mutta kuljimme kumpikin omia aikojamme reitillä. Kartoitin kuljetun reitin sykemittarilla kokonaiskuvan saamiseksi. Kilometrejä kertyi kolmisensataa ja aikaa kului puolisen päivää.

Minulle päivän parasta antia oli reitin upeilla tiestöillä autoilu. Golden Circlen suosiosta ja alati kasvavista turismimääristä huolimatta tiet olivat paikoin heikossa kunnossa. Myös talvinen keli asetti muutamille autoilijoille haasteita. Kuitenkin meille suurinta vaikeutta tuottivat toiset autoilijat, joille talvinen ajelu oli uutta. Välillä tuntui, että näille kuskeille tasaisen nopeuden pitäminen, muiden huomioiminen liikenteessä sekä omalla kaistalla pysyminen olivat täysin vieraita käsitteitä. Kuitenkin ajaessani vuoristojen kupeessa sekä puuterilumen kiitäessä tien pinnalla auringon viimein paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta, en voinut olla kuin yhtä suurta hymyä ratin takana. Matkan kruunasi mahtava seura reggaeton-musiikin säestämänä. 

Reitin ensimmäisenä nähtävyytenä oli pikkuruinen tienpätkä, jonka varrelta avautuivat pysähdyttävän kauniit maisemat. Paikalle ei ollut eksynyt muita turisteja. Luonto muiltakin osin oli tietä lukuunottamatta täysin koskematonta. Tästä jatkoimme Þingvellirin kansallispuistoon, jossa Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat erkanevat toisistaan. Alueella on historiallista merkitystä paikallisille, sillä siellä kokoontui maan ensimmäinen parlamentti. Þingvellir oli reittimme ainoa paikka, jossa pysäköinnistä sai pulittaa hurjat 500 kruunua eli noin nelisen euroa. Kokemuksesta hieman hohtoa pois vie valtaisat turistimäärät. Etenkin aasialaisia oli koko reitin varrella kohteissa runsaasti. Jännää oli huomata, kuinka lumi ja jää ovat monelle hämmentäviä elementtejä. 

Kansallispuistossa olisi päässyt kävelemään merkittyä reittiä, mutta päätimme päivänvalon rajallisuuden merkeissä jatkaa seuraavaan kohteeseen. Kiitos yöllisestä kuvasta kuuluu Alexille. Matkalla Geysirille pysähdyimme katselemaan islanninhevosia. Vaikka en itse kummemmin kyseisistä eläimistä välitä, oli sydäntälämmittävää huomata, kuinka suurta iloa ne muille tuottivat. Strokkur, yksi geysireistä, purkautuu noin viiden minuutin välein, eli tämän luonnonihmeen nähdäkseen ei tarvitse kauaa odotella. Itse keskityin purkauksen näkemiseen perinteisesti lähes kaikkien muiden odotellessa tapahtumaa kamerat ojossa. Viivyimme alueella kolmen purkauksen ajan. Viimeisen kohdalla saimme geysirin vedet päällemme ja siinä vaiheessa kiitti itseään pukeutumisvalinnasta gore-texiin.

Täältä jatkoimme läheiselle Gullfossin vesiputoukselle. Jään takia osa vesiputouksen varrella kulkevasta reitistä oli suljettu. Kuitenkin putousta pääsi ihailemaan kahta eri polkua pitkin. Jäätiköiden sulamisvesien vuoksi Gullfossin putous toisinaan tulvii yli. Mahtavan suosiollisen kelin ansiosta putouksen yllä näki sateenkaaren. Historia kertoo tarinaa, jossa nuori tyttö uhkasi heittäytyä putouksen armoille sijoittajien suunnitellessa sinne vesivoimalaa. 1979 uniikin luonnon suojelemiseksi alue julistettiin luonnonpuistoksi. 

Viimeisenä varsinaisena pysähdyksenä oli kraateri Kerið, joka suureksi pettymykseksemme oli täysin lumen peitossa ja täten näytti valkealta kuopalta. Kraaterin pohjalla on pienoinen järvi, joka omasta mielestäni on enemmänkin lammen mitoissa. Kraaterin nähdäkseen piti maksaa nimellinen 400 ISK summa, eli hieman päälle kolme euroa. Kaikesta tästä valkoisesta peitteestä huolimatta saimme asiasta revittyä huumoria sekä näimme Islannin mittapuulla harvinaisen näyn, eli minulle kotoisaa kuusimetsää.

Kraaterilta lähtiessämme aurinko oli jo lähes laskenut taivaanrannan taa. Kävimme vielä pikavisiitillä Selfossin pikkukaupungissa, joka henki voimakkaasti Pohjois-Ruotsin tunnelmaa. Selfossista suuntasimme takaisin Reykjavíkiin. Tie kiemurteli ihanasti vuoristomaisemien keskellä, enkä silloinkaan voinut kuin nauttia täysin kilometrien karttuessa. Erona Suomen tiestöihin ei mutkissa ollut kaiteita lainkaan hidastamassa pudotusta ulosajon hetkellä, ja reitin varrella sallittu maksiminopeus ei yltänyt Suomessa totuttuun sataan kilometriin tunnissa.

Pukeutumisen saralla oli hämmentävää huomata, kuinka itse pärjäsi kerrastolla ja kuoritakilla muiden ollessa toppautuneina untuvaan. Hyvät kengät ja tuulenpitävä vaatetus olivat ehdottoman mukavia seikkoja päivän aikana, sillä tuuli yltyi paikoin hyvinkin voimakkaaksi viilentäen tunnelämpötilaa useammalla asteella. Monissa pysähdyspaikoissa kulkuväylät olivat tehokkaasti peittyneet liukkaalla jääkerroksella. Koko päivän reissun hinnaksi muodostui noin kolmisenkymmentä euroa, mikä ei todellakaan ole paha hinta upeista maisemista ja kokemuksesta. 

Suuntana Islanti

Hakuprosessi koulussamme alkoi jo vuoden 2015 puolella. Tuolloin vaikeimmaksi osuudeksi osoittautui vaihtokohteen valinta koulumme tarjoamasta suhteellisen laajasta valikoimasta. Pitkään mukana harkinnassa olivat muutamat Skandinavian ja Keski-Euroopan kohteet. Päätös juuri Islantiin hakemisesta tarkentui hakuajan loppupuolella. Päätöstä tuki Islanti turvallisena sekä luonnonystävän silmää hivelevänä kohteena. En myöskään ollut koskaan aiemmin vieraillut kyseisessä valtiossa, joten vaihtoon lähtö kasvattaisi vierailtujen maiden listaani.

Ensimmäisessä hakuvaiheessa täytin Mobilityn lomakkeeseen perustietojen ohella alustavan opintosuunnitelman (Learning Agreement) vaihtokohteeseen. Näiden lisäksi liitettiin passikuva sekä opintosuoritusote. Hakuprosessin alussa sekä tulosten saapumisen jälkeen järjestettiin koulussamme muutama infosessio, joissa ohjeistettiin alustavasti tähän liittyvistä käytännön seikoista. Tulokset vaihtokohteisiin sijoittumisesta saapuivat maaliskuun loppupuolella. Tämän jälkeen tuli hoidettavaksi useamman byrokraattisen paperin kuljettelua paikasta toiseen.

Elokuussa vaihtoyliopistoni Háskóli Íslands lähestyi sähköpostitse hakuprosessin seuraavan vaiheen tiimoilta. Tällä kertaa kyseessä oli hakeminen Islannin yliopistoon ja tämä osio hoidettiin myös nettipalvelimen kautta. Hakua varten vaadittiin päivitetty, allekirjoitettu ja leimattu opintosuoritusote, motivaatiokirje sekä luettelo vaihdossa suoritettavista kursseista. Islannin yliopisto vaatii vaihto-opiskelijoiltaan 30 ETCS laajuisia opintoja. Tämän opintopistemäärän suorittaminen turvaa mahdollisen maisterivaiheen vaihdon Lappeenrannasta.

Lokakuussa saapui jälleen sähköpostia. Tällä kertaa ilmoitettiin hyväksymisestä Háskóli Íslandsiin. Seuraavana projektina oli asumuksen hoitaminen kevääksi. Onnekseni Lappeenrannasta lähti samanaikaisesti toinen saman vuosikurssin opiskelija vaihtoon Islantiin. Hänen neuvojensa perusteella sain parin haasteen jälkeen yksiön House of Spirits -majatalosta erittäin keskeisellä sijainnilla. Reykjavikin vuokra-asuntotilanne on erittäin heikko ja olen todella tyytyväinen omaan tilanteeseeni. Lennon Islantiin ostin marraskuun loppupuolelle jälleen ystäväni neuvojen perusteella. Onnistuin pääsemään suoralle Icelandairin lennolle Helsingistä Keflavikin kansainväliselle kentälle heti uudenvuodenpäivänä.

Muutamista syistä johtuen Pohjoismaiden vaihtokohteisiin koulustamme tänä keväänä vaihtoon lähtijöille ei maksettu aiemmasta tuttua Norek -apurahaa. Kuitenkin Lappeenrannan teknillinen yliopisto tarjosi pientä taloudellista tukea vaihtoa varten. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että ylipäätään vaihtoon lähtemisen mahdollisuus on hieno ele suomalaiselta koulutusjärjestelmältä, eikä vaihtoon lähdetä saavuttaakseen taloudellisia etuja.