Evening strolls

Asuminen ja muita käytännön juttuja

Alle kuukausi paluulentoon Suomeen. Aika on kulunut humahtaen, ja erittäin paljon on ehtinyt tapahtumaan. Siispä on aika katsoa taaksepäin muutamiin onnistuneen vaihdon kannalta kriittisiin käytännön asioihin. Säästä ja muusta mukavasta myöhemmin lisää. Nyt kirjoittelen lähinnä asumisesta, vakuutuksista sekä rahasta. Kuten jo aiemmin mainitsin, vuokra-asunnon saaminen Reykjavíkista on hankalaa. Mikäli tavoittelee kohtuuhintaista asujaimistoa hyvällä sijainnilla, tuuri ja suhteet toimivat merkittävinä tekijöinä tässä prosessissa. Näistä seikoista johtuen olin jo henkisesti varautunut muuttamaan soluun. Kuitenkin kaverini ansiosta onnistuin saamaan yksiön.

Asuin koko vaihtoni ajan House of Spirits -majatalossa, jonka huoneita vuokrattiin opiskelijoille matkailusesongin ulkopuolella. Kellariasunnossani oli oma keittiöseinäke ja kylpyhuone. Pyykkikoneet sijaitsivat heti nurkan takana ovesta ulos astuttaessa. Vuokraan kuului pesukoneiden käyttö, sähkö, vesi ja netti sekä vuokranantajan hyvät ja avuliaat neuvot. Hinta oli paikalliseen tasoon nähden kohtuullinen, 792 euroa kuussa. Ennen saapumistani sovin vuokraisännän kanssa maksavani vuokran euroissa suojatakseni itseni valuuttariskiä vastaan. Monet ystävistäni maksavat lähes tulkoon saman suuruista vuokraa ”huonommista” asumuksista.

Yksiöni sijainti oli erittäin hyvä, ellei täydellinen. Keskustan pääkadulle alle viisi minuuttia, kouluun viisitoista minuuttia ja kauppaan kymmenen kävellen liikuttaessa. Myös lentokenttäkyyti jätti aivan oven viereen, mikä oli erinomaista ajatellen matkatavaroiden raahaamista ja kyläilemässä käyneitä ystäviäni. Toki asuminen kellarikerroksessa oli oma elämyksensä, sillä täällä ei kumma kyllä harrasteta Suomesta tuttuja kerrosikkunoita, joten kaikki äänet kantautuivat kadulta sisään. Maisema oli huikea, ohikulkijoiden jalkoja sekä edestakaisin ajavien autojen helmoja.

Ennen lähtöä suosittelen tutustumaan kohteeseen edes jollain tasolla. Vaikka itse tämän vaiheen jätin välistä, niin ei se ainakaan vielä ole suuremmin päässyt kostautumaan hyvin varautuneiden ystävieni ansiosta. Mukaan otettavia tavaroita voi miettiä jo hyvissä ajoin, jottei mikään kriittinen pääse unohtumaan matkasta. Itse unohdin ottaa tietokoneen hiiren, jota ilman olisin toki pärjännyt. Mutta helpottaakseni elämääni, hankin paikallisen elektroniikkaliikkeen alennusmyynnistä halvimman mahdollisen hiiren noin viiden euron hintaan. Pidän tuota hiirtä yhtenä parhaimmista ostoksistani täällä. Tämän lisäksi jouduin myöhemmin kadonneiden sukkien vuoksi hankkimaan pesupussin. 

Toinen erittäin tärkeä hoidettava asia on vakuutukset. Itselläni oli jo entuudestaan matkavakuutus, jota piti laajentaa vaihtoni pituuden vuoksi. Tämä investointi maksoi itsensä takaisin. Kannattaa myös hankkia eurooppalainen sairaanhoitokortti, vaikka pohjoismaalaisena täällä sitä ei välttämättä tarvitakaan. Useamman islantilaiseen terveydenhoitoon kohdistuneen tutustumiskerran jälkeen, voin todeta tuon kortin helpottavan asiointia huomattavasti. Kortin saat tilattua ilmaiseksi Kelan sivuilta tai puhelimitse. Ensimmäisen kortin voimassaolon umpeuduttua, lähettää Kela automaattisesti tilalle uuden.

Monetaarisiin asioihin liittyen kohtasin muutamia ongelmia. Lähes kaikkialla Islannissa voi maksaa pankki- ja luottokortilla. Tästä huolimatta käteistä on varmuuden vuoksi mukava omistaa. Molemmat korttini (Nordea ja S-Pankki) toimivat moitteettomasti maksuhetkellä sekä debit – että kreditmaksuissa (MasterCard). Kuitenkin jostain mysteeriksi jääneestä syystä en pystynyt koko aikana nostamaan käteistä automaateista. Onneksi suomalainen vaihtokaverini ja vanhempani nostivat minulle tarvittavan määrän käteistä. 

Äiti ja iskä

Ilokseni äiti ja iskä tulivat vieraillulle tänne Islantiin viikoksi pääsiäisen aikaan. He saapuivat palmusunnuntain (Pálmasunnudagur) iltana ja lähtivät aikaisin pääsiäissunnuntain (Páskadagur) aamuna. Islantilaisille juhlapyhät ovat tärkeämpiä kuin suomalaisille, ja se näkyy runsaana pyhäpäivien määränä. Nyky-Suomesta poiketen täällä kiirastorstaikin lukeutuu arkipyhien joukkoon. Tämä ei kuitenkaan lomanviettoamme haitannut vaan suuntasimme vuokra-autolla päiväretkille lähiympäristöön. Vaikka sairastinkin koko heidän vierailunsa ajan perinteistä kevätflunssaa, ei se vauhtia suuremmin hidastanut, vaan pääsimme nauttimaan Islannin vaihtelevista maisemista. Kommenttina täällä vallitsevasta hintatasosta tuli, että täällä on tasaisen kallista. Iskälle kiitos ja kunnia osasta kuvista. 

Mánudagur: Golden Circle

Maanantaina teimme turisteille perinteisen kultaisen kierroksen, eli viikon aloitti Golden Circle. Tämän rinkulan kiersin jo vaihtoni alkuaikoina. Silloisesta kerrasta voi lukea enemmän täältä. Sää oli iltapäivälle asti aurinkoinen, minkä jälkeen saimme jatkaa lumisateessa. Koko päivä oli tuulinen ja siten lievästi sanoen hyytävä. Ensimmäisenä kohteena oli kansallispuisto Þingvellir, jossa emme kuitenkaan pysähtyneet tunnetuimpaan paikkaan, vaan jäimme vähän syrjäisemmälle. Nyt molemmat lokaatiot nähneenä, voin todeta tämän jälkimmäisen olleen mielestäni parempi. Molemmissa pääsi näkemään mannerlaattojen kohtaamisalueen, kuitenkin tämän kertaisesta näkymästä pääsi nauttimaan ilman hurjia turistimassoja sekä maksullista pysäköintiä. Tämän jälkeen vuorossa olivat Geysir ja Gullfoss, joista kerroin jo aiemmassa postauksessa. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Hveragerðin pikkukaupungissa, jossa sijaitsee paljon kuumia lähteitä. Siellä oli myös näiden lähteiden lomiin rakennettu golfkenttä (Golfklúbbur Hveragerðis), jolla olisi aivan upeaa päästä pelaamaan vielä jonain päivänä.

Þriðjudagur: Ikea, Kópavogur, Seltjarnes

Tiistaina menimme kelin huonontuessa edellisestä päivästä poiketen sisätiloihin. Toiveestani suuntasimme paikalliseen Ikeaan ihan sen takia, kun se oli mahdollista. Ikea oli Islannille tyypilliseen tapaan hintava ja valikoimaltaan suppea. Kävimme myös paikallisissa ostoskeskuksissa toteamassa niiden olevan hyvin pelkistettyjä klooneja lähes tulkoon mistä tahansa eurooppalaisesta vastineesta. Kiertelyn lomassa maistelimme paikallista jäätelöä, joka on koostumukseltaan paljon keveämpää kuin suomalainen vastaava tuote. Kummallisesti täällä, kuten myös muualla maailmalla, maitotuotteiden laktoosi ei aiheuta samanlaista vaivaa kuin kotimaassa. Ajelimme myös ympäri Kópavoguria. Illalla menimme Seltjarnarnesiin katsomaan auringonlaskua sekä paikallista lähiöelämää.

Miðvikudagur: Reykjanes

Keskiviikolle oli onneksi ennustettu aurinkoista, mutta kylmää päivää. Silloin vuorossa oli Reykjavíkin eteläpuolella sijaitseva läheinen geoterminen Reykjanesin niemimaa, jossa myös Keflavíkin kansainvälinen lentokenttä sijaitsee. Ensimmäisenä pysähdyimme Kleifarvatn -järven rantaan. Tämä järvi on yksi Islannin syvimpiä.  Sieltä jatkoimme Krýsuvíkin geotermiselle alueelle, jossa oli runsaasti pieniä kiehuvia muta-altaita. Alueella liikkuminen oli tehty erittäin helpoksi ja reitti olikin osin varustettu puisilla kävelysilloilla.

Automatkamme jatkui kohti Brimketillin allasmaista laavakivimuodostumaa, jossa tarinan mukaan kylpi peikkomainen nainen, Oddný. Alueen rakennustyömaan ansiosta pääsimme kiipeilemään laavakivien keskuuteen varoen kuitenkin horjahtamasta vellovan aallokon sekaan. Seuraavana kohteena oli naispuolisen haamun mukaan nimetty Gunnuhverin geoterminen alue. Voimakkaalla paineella ulos purkautuva vesihöyry oli varsin vaikuttava kokemus. Vaikka höyryn läpi käveli suhteellisen nopeasti, oli lopputuloksena varsin märät vaatteet. Poikkeuksena muihin kuumiin lähteisiin, täältä tuleva vesi on suolaista merivettä, jonka vuoksi silmälasit olivat varsin mielenkiintoisen rapsakat suolan kiteytyessä niiden pintaan.

Vaikka vuorimaisemat tarjoavatkin silmäkarkkia ja merivesi täällä on petollisen houkuttelevan näköistä, niin olen tullut siihen loppupäätelmään, että näihinkin maisemiin kykenee kyllästymään kaipauksen kumpuileviin järvi- ja metsämaisemiin kaivaessa. Myös täällä pääsimme kokemaan tektonisten laattojen erkanemispaikan. Sandvíkissa oli tähän repeämään rakennettu silta, jota pitkin pääsi kävelemään mannerlaatalta toiselle. Vielä yhtenä pysähdyksenä oli Stamparin kraaterijono. Tuorein kraateri on vain vajaan tuhannen vuoden takaisen purkauksen synnyttämä.

Fimmtudagur (Skírdagur): Snæfellsnes

Torstaina vuorossa oli Snæfellsnesin niemimaa, joka sijaitsee Reykjavíkista pohjoiseen. Täällä olevalta jäätiköltä saa alkunsa Jules Vernen tunnettu teos ”Matka maan keskipisteeseen”. Tänä päivänä tautini oli pahimmillaan, joten harmikseni nukuin suurimman osan matkoista. Kuitenkin keli oli alkupäivästä varsin harmaa, mutta tähän tuli muutos päivän edetessä ja saimme nauttia auringonpaisteesta. Tämäkin päivä oli perinteisen tuulinen ja kylmä.

Sekä meno- että paluumatkalla menimme merenalaista tunnelia oikaistaksemme muutamia kymmeniä kilometrejä. Tunnelin käytöstä sai pulittaa molemmilla kerroilla 1000 ISK, eli noin 8.50 €. Ensimmäinen kunnon pysähdyspaikka oli Grundarfjörðurin pikkukylässä. Tästä jatkoimme eteenpäin yhdelle Islannin kuvatuimmista nyppylöistä, eli Kirkjufellin juurelle. Seuraavaksi ajelimme Ólafsvíkin kylään syömään. Täältä jatkoimme matkaamme niemimaan ympäri ja kohti sen kärjessä sijaitsevaa luonnonsuojelualuetta, jossa myös tuo kirjallisuudesta kuulu jäätikkö sijaitsee. Pysähdyimme vielä kiipeämään ylös Saxhóllin kraateriin. Tuuli ylhäällä oli huimaava ja toisinaan piti keskittyä, ettei olisi lähtenyt puuskien matkaan.

Föstudagur (Föstudaginn langi): Perlan, Nauthólsvík, Heiðmörk

Pitkäperjantain aamun vietin potien pois tautiani. Sillä välin äiti ja iskä kiertelivät kävellen keskustaa. Lopulta puoliltapäivin olin tarpeeksi lääkitty lähtemään ulos heidän matkaansa. Suuntasimme lähiseudun kohteisiin vointini rajoittaessa pidempiä matkoja. Ensimmäisenä ajoimme läheiselle Öskjuhlíðin kukkulalle, jossa olin käynyt aiemmin jo useampaan otteeseen. Tuolla mäen päällä sijaitsee kuudesta vesisäiliöstä koostuva Perlan, jonka näköalatasanteelta avautuu näköalat jokaiseen ilmansuuntaan kattaen koko Reykjavíkin. Itse pidän sieltä avautuvien maisemien monipuolisuudesta. Eikä näistä nauttiakseen tarvitse maksaa pääsymaksua kuten Hallgrímskirkjan torniin pääsemisestä.

Perlanilta jatkoimme kilpailevan Reykjavíkin yliopiston ohi läheiselle Nauthólsvíkin (Ylströnd) geotermiselle rannalle, jossa olin jo aiemmin vuodesta käynyt tutustumassa paikallisen opastuksen kera. Tämä on kuulemma ”place-to-be” kelien niin salliessa. Juuri tästä rannasta uutisoitiin kera kuvien ennätyslämpimänä kesänä 2008. Viimeisenä varsinaisena kohteena kävimme katsastamassa metsää. Metsä lukeutuu yhteen eniten Suomesta kaipaamistani asioista, joten oikea, kunnollinen islantilainen metsä oli hienoa nähdä. Tähän asti olen kokenut vain omalla mittapuullani pienehköjä puistikkoja, kuten edellä mainittu Öskjuhlíð. Suuntasimme siis Heiðmörkin luonnonsuojelualueelle. Tämän metsän perusteella voin todeta sen eroavan tunnelmaltaan suomalaisesta metsästä ja olevan hyvin pitkälti samantyylinen Keski-Euroopan metsien kanssa. Aluskasvillisuutta ei ollut nimeksikään, ja metsä tuoksui poikkeavalta. Puuston oli annettu kasvaa hyvin tiheäksi, mikä näin talousmetsiin alkeellisesti perehtyneenä tuntui kummalta. Heiðmörkin alueella on paljon muutakin kuin metsää. Pysähdyimme vielä katselemaan alueen pohjoisosissa sijaitsevia punaisia kallioita, Rauðhólar.

Laugardagur: Kolaportið, Bláföll

Vanhempieni reissun viimeinenkin päivä meni lähiseutua kierrellessä. Äiti halusi nähdä paikallisen turistien suosiman ”kirpparin”, eli Kolaportiðin. Siellä olen jo useampaan otteeseen käynyt kavereideni seurana. Kokemuksena kirppis on vähän samantyylinen etelän basaarien kanssa ja tilassa vallitseva haju on hyvin mielenkiintoinen. Pääsimme viimein maistamaan mädätettyä haita, ja nyt ymmärrän hyvin miksi tämä herkku kruunataan usein snapsilla. Lihan maku vastasi tiivistettyä, sitkeähköä oksennusta ja aromit pysyivät suussa pitkään tämän jälkeen. En koe tarvetta antaa hain lihalle uutta tilaisuutta. Kirpputorissa hienoa on käsityöläisten paljous. Itse ostin Afrikassa käsin tehdyt korvakorut ja ajattelin palata vielä ennen Suomeen paluuta ostamaan laavakivillä koristetut korvarenkaat. Tämän jälkeen nautimme auringonpaisteesta ja suhteellisen tyynestä kelistä kierrellen ympäri keskusta-aluetta.

Kävimme myös Star Wars -kadulla, jonne olin haikaillut jo pidemmän aikaa. Kyseessä on siis vain kaukaisesti elokuvien mukaan nimetty tienpätkä teollisuusalueella. Asiasta voi lukea enemmän täältä. Viimeisen illan kunniaksi suuntasimme vielä tienpäälle ja lähdimme kohti pohjoista. Ajoimme pienen lentokentän ohitse ja jatkoimme Bláföllin laskettelurinteille. Täältä palasimme nälän ajamina takaisin. Paluumatkalla piti vielä pysähtyä auringonlaskun tuottaman valon ollessa lähes täydellinen maisemakuville. 

EVE fanfest 2017

lähde: CCP

Viime torstaina eräs vaihtarikavereistani laittoi viestiä, että josko haluaisin tulla hänen seurakseen Harpalle. Harpa on paikallinen konserttitalo ja yksi Reykjavíkin tunnetuimmista rakennuksista, jonka ainutlaatuinen arkkitehtooninen olemus palkittiin vuonna 2013 (European Union Prize for Contemporary Architecture). Tähän kutsuun vastasin myöntyvästi hetkeäkään epäröimättä. Ystäväni oli aiemmin maininnut sivulauseessa tälle viikonvaihteelle ajoittuvasta pelitapahtumasta. Hänen mielestään kyseinen tilaisuus saattaisi kiinnostaa minua, sillä hänen sanojensa mukaan olen ”a bit of a nerd”. Tapahtuman aikana tämä samainen kaveri tokaisi, että nörttiyteni aste yllätti hänet täysin. 

Kyseessä oli siis paikallisen peliyrityksen CCP:n järjestämä fanfest EVE Online -yhteisön scifi-teemaisten pelien ympärille. EVE Online koostuu erilaisista avaruuteen sijoittuvista toimintapeleistä, jotka toteutetaan MMO-periaatteella (Massive Multiplayer Online). Tapahtuman yhteydessä juhlistettiin yhtiön kaksikymmenvuotisjuhlapäivää. Näiden pyöreiden vuosien kunniaksi aloituspäivän yhtenä ohjelmanumerona oli 20-metrinen kakku. Ennen kakun tarjoilua pidettiin puhe, joka pursusi vertauksellisia kielikuvia. Kertoman mukaan CCP:n tarina oli saanut alkunsa hieman erilaista kakkua nautiskeltaessa. Kakun jokainen metri kuvasti jokaista yhtiön kartuttamaa vuotta ja onlineyhteisön pelaajien sanottiin toimineen yrityksen toiminnalle yhtä kriittisinä tekijöinä kuin ainesosat kakulle.

En ole koskaan pelannut mitään vastaavaa peliä, ja muutenkin videopelit rajoittuvat neljän vuoden sykleissä tapahtuvaan muutaman tunnin pleikkari 1 -tuokioon. Kuitenkin kavereideni kautta olin oppinut edes vähän ymmärtämään gamer -maailmaa. Pääsin sisään kaverini tuttavan ansiosta, sillä minulle oli järjestetty vieraspassi koko fanfesteille. Tapahtuman ajaksi konserttitalon eri tiloihin oli koostettu upeita puitteita pelaamiseen, työpajoihin ja luentoja varten.

Kokemuksena voisin sanoa jotakuta ehkä loukaten tämän olleen hyvinkin samankaltainen kuin Kuopion tanssiviikot parin vuoden takaiselta kesältä. Molemmat kokosivat yhteen eksklusiiviset piirit ympäri maailmaa. Molempien tapahtumien osallistujia yhdisti intohimo tiettyä asiaa kohtaan, tässä tapauksessa pelaamista ja tanssiviikoilla tanssia, erityisesti balettia kohtaan. Päällimmäisenä molemmista jäi mieleen osaanottajien aito innostus kiinnostuksen kohteeseen. Etenkin tässä pelitapahtumassa vallinnut positiivinen yhteishenki tarttui ja oli ihastuttavaa katsella, kuinka eri kansallisuuksia edustavat pelaajat keskustelivat peleistä. Myös pelaajien omistautuneisuus online-yhteisön jäseninä oli jollain aivan omalla tasollaan. Monet olivat matkustaneet tuhansia kilometrejä päästäkseen osallistumaan fanfesteille gamer -ystäviensä rinnalla. Bongasin jopa muutaman suomalaisen, joihin näin suomalaiseen rajoittuneeseen tyylin jätin tutustumatta.

Tapahtuman päätti lauantain iltakonsertti ”Party at the Top of the World”. Paikan päällä oli esiintymässä paikallinen dj Hermigervill, CCP:n oma Permaband sekä Game of Thronesista tunnetuksi noussut DJ Hodor (aka. Kristian Nairn). Ilta oli oikein hieno kokemus. Keikan aikana tunnelma oli korkealla ja valoefektit olivat upeat. Kuitenkin minä ja ystäväni päädyimme suuntaamaan nukkumaan ennen puoltayötä, sillä olimme hieman kipeinä ja muutenkin uupuneita pitkien päivien päätteeksi. 

Katsaus viime viikkoihin

Viime viikolla oli täällä Reykjavíkissa kuntavaalien ennakkoäänestys. Tämän vuoksi pääsin jälleen vierailemaan suurlähetystössä. Kokemuksena suurlähetystössä äänestäminen oli paljon miellyttävämpää kuin perinteinen vaalipäivänä tapahtuva kansalaisvelvollisuuden/-oikeuden täyttäminen. Samaisella viikolla saimme täällä Reykjavíkissa nauttia poikkeuksellisen kauniista säästä. Lämpötila alkaa nousta sellaisiin lukemiin, että ulkoillessa tulee lämmin ja kukat ovat viimein puhjenneet kukkaan. Arkipäiväiset reissut kauppaan tai koululle venyvät tämän vuoksi aivan huomaamatta.

Pari viikkoa sitten oli koulukaverini käymässä muutaman päivän reissulla. Ystäväni on tällä hetkellä itse vaihdossa Linköpingissä, Ruotsissa. Perinteisten turistijuttujen, kuten uimisen ja keskustan näkemisen, lisäksi kävimme läheisellä Viðeyn saarella sekä hyvin poikkeuksellisessa bingossa. Molemmat ovat olleet to do -listallani jo pidempään.

Päätimme poikkeuksellisen kauniin kelin innoittamina kävellä muutaman kilometrin päähän paikkaan, josta lautta Viðeyn saarelle lähtisi. Matkan varrella katselimme hieman keskustan turistikatuja. Kuitenkin hienosta ohjeistuksestani ja päähänpinttymästäni selvitä ilman Google Mapsin apua, kertyi menomatkalle muutama ylimääräinen kilometri. Saapuessamme satamaan olimme tuulen vuoksi hyvin kylmissämme, minkä vuoksi lautan lähdön odottelu lipunmyyntikioskissa oli tervetullut yllätys. Molemmansuuntaiset liput saarelle kustansivat 1200 ISK kappaleelta, eli noin kymmenisen euroa. Kylmyydestä huolimatta koko reissun suosikkiosuus oli ehdottomasti nuo matkat pienellä paatilla.

Halusimme maksimoida saarella vietettävän ajan, joten menimme vallitsevien talviaikataulujen mukaan ensimmäisellä lauttakyydillä ja tulimme pois viimeisellä. Tällöin meille jäi ruhtinaalliset kolme tuntia tutkiskella saaren luontoa. Vaikka luonto oli varsin kuolleen karu juuri pois sulaneen lumipeitteen jäljiltä, olivat maisemat erittäin kauniita. Nautin täysin kiipeilystä kukkuloille ja yhä uudelleen ilmiintyvien upeiden maisemien ihastelusta. Odotellessamme paria vaihtokaveriani seuraavan lautan kyydillä, pidimme saarella lounastauon vuorimaisemissa. Lopulta nähtävää oli niin runsaasti, ettemme kerenneet kiertämään Viðeyn länsiosaa. Tästä syystä suosittelisin päiväretken ajoittamista kesäkaudelle, jolloin lauttoja menee tiuhempaan tahtiin, sekä kyydityksiä lähtee tavarasataman (Skarfabakki) sijaan myös keskustasta. Saarella on tunnettu Yoko Onon John Lennonin muistolle omistama taideteos ”Imagine Peace Tower”, johon sytytetään valo tiettyinä merkityksellisinä päivinä. Myöhemmin seuraavalla viikolla näkyi tuo tornin valokeila kotimatkallani hienosti tummaa taivasta vasten kajastaen.

Läheisessä kulmapubissa (Sæta svínið) joka sunnuntai pidettävään bingoon törmäsin jo vaihtoni alkuviikkoina etsiessäni tekemistä iltojen ratoksi. Tästä lähtien olin yrittänyt houkutella kavereitani seuraksi, mutta kaikilla tuntui olevan vallitsevana mielikuvana käsitys mummoille suunnatusta aktiviteetista. Viimein Ruotsista vieraileva Suomi-ystäväni suostui antamaan bingolle mahdollisuuden ja lähtemään sunnuntai-illan viettoon sinne. Saavuimme kuppilaan vartti ennen bingon alkua. Tähän asti kuvittelimme vielä olevamme matkalla perinteiseen bingoiltamaan, jossa väenpaljoudesta tuskin olisi haittaa. Yllätykseksemme astuessamme sisään meille sanottiin ovella, että heillä on hyvin täyttä. Kuitenkin tarjoilija lähti ohjaamaan meitä peremmälle tilanteen tarkistamiseksi. Meidät johdatettiin takahuoneeseen, josta laskeuduimme jyrkkiä kierreportaita alas hyvin täyteen pubiin, jossa soi täysillä 90-luvun musiikki. Pääsimme istumaan samaan pöytään paikallisen seurueen kanssa, jotka ystävällisesti opastivat meitä läpi koko hämmentävän kokemuksen. Saimme tilattua bingolaudat (á 300 ISK) sekä juomat.

Bingon viimein alettua varsin eksentrisen juontajan esittelyiden aikana selvisi, että olimme paikan ainoat ulkomaalaiset. Tästä johtuen islanninkielistä selostusta tauotti juontajan lausahdus: ”Is Finland with us?” Elämyksenä ilta oli aivan häkellyttävän hämmentävän hauska. Viivyimme kaksi tuntia, jonka aikana kerkesimme pelata kaiken kaikkiaan kolme riviä bingoa. Illan keskeisenä teemana tuntuikin olevan bingon sijaan eroottispainotteiset kilpailut ja keski-iän ylittäneiden rouvien humalainen tanssiminen. Ulkoilukylläisen päivän päätteeksi väsymys rupesi painamaan ja jätimme bingon taaksemme. Suuntasimme kuululle hodarikioskille, sillä kaverini oli lupautunut maistamaan paikallisia hot dogeja, joita en itse pysty ruokarajoitteini vuoksi kokeilemaan. Maistamisen jälkeen ystäväni lohdutti, etten jäänyt mistään kummallisesta paitsi ja maku muistutti kuulemma hyvin läheisesti ruotsalaisen kodinsisustusjätin tarjoamia vastikkeita.

Eräs vaihtokavereistani on tehnyt ihailtavan rohkean päätöksen hakemisesta tutkinto-opiskelijaksi Hí:lle. Hakuprosessi vaatii hurjan paljon byrokraattista papereiden pyörittelyä ja paikasta toiseen kipittämistä. Lähdin ystäväni seuraksi näitä asioita hoitamaan eräänä perinteisen sateisena päivänä. Viimein asioita saatuamme hieman eteenpäin päädyimme vierailemaan yhdessä Reykjavíkin turistikohteista, eli penismuseossa. Museo itsessään oli oikein avartava kokemus, muttei mielestäni täyttänyt siitä markkinoidun hypetyksen asettamia raameja. Tästä huolimatta suosittelen kyseisessä museossa vierailua, mikäli ajatus yhtään kiehtoo ja ainakin näyttely tarjoaa viihdyttävää tekemistä sadepäivän viettoon.