Viime viikolla
oli täällä Reykjavíkissa kuntavaalien ennakkoäänestys. Tämän vuoksi pääsin
jälleen vierailemaan suurlähetystössä. Kokemuksena suurlähetystössä
äänestäminen oli paljon miellyttävämpää kuin perinteinen vaalipäivänä tapahtuva
kansalaisvelvollisuuden/-oikeuden täyttäminen. Samaisella viikolla saimme täällä
Reykjavíkissa nauttia poikkeuksellisen kauniista säästä. Lämpötila alkaa nousta
sellaisiin lukemiin, että ulkoillessa tulee lämmin ja kukat ovat viimein
puhjenneet kukkaan. Arkipäiväiset reissut kauppaan tai koululle venyvät tämän
vuoksi aivan huomaamatta.
Pari viikkoa
sitten oli koulukaverini käymässä muutaman päivän reissulla. Ystäväni on tällä
hetkellä itse vaihdossa Linköpingissä, Ruotsissa. Perinteisten turistijuttujen,
kuten uimisen ja keskustan näkemisen, lisäksi kävimme läheisellä Viðeyn
saarella sekä hyvin poikkeuksellisessa bingossa. Molemmat ovat olleet to do
-listallani jo pidempään.
Päätimme poikkeuksellisen
kauniin kelin innoittamina kävellä muutaman kilometrin päähän paikkaan, josta
lautta Viðeyn saarelle lähtisi. Matkan varrella katselimme hieman keskustan turistikatuja.
Kuitenkin hienosta ohjeistuksestani ja päähänpinttymästäni selvitä ilman Google
Mapsin apua, kertyi menomatkalle muutama ylimääräinen kilometri. Saapuessamme
satamaan olimme tuulen vuoksi hyvin kylmissämme, minkä vuoksi lautan lähdön
odottelu lipunmyyntikioskissa oli tervetullut yllätys. Molemmansuuntaiset liput
saarelle kustansivat 1200 ISK kappaleelta, eli noin kymmenisen euroa.
Kylmyydestä huolimatta koko reissun suosikkiosuus oli ehdottomasti nuo matkat
pienellä paatilla.
Halusimme
maksimoida saarella vietettävän ajan, joten menimme vallitsevien
talviaikataulujen mukaan ensimmäisellä lauttakyydillä ja tulimme pois
viimeisellä. Tällöin meille jäi ruhtinaalliset kolme tuntia tutkiskella saaren
luontoa. Vaikka luonto oli varsin kuolleen karu juuri pois sulaneen
lumipeitteen jäljiltä, olivat maisemat erittäin kauniita. Nautin täysin
kiipeilystä kukkuloille ja yhä uudelleen ilmiintyvien upeiden maisemien
ihastelusta. Odotellessamme paria vaihtokaveriani seuraavan lautan kyydillä, pidimme
saarella lounastauon vuorimaisemissa. Lopulta nähtävää oli niin runsaasti,
ettemme kerenneet kiertämään Viðeyn länsiosaa. Tästä syystä suosittelisin
päiväretken ajoittamista kesäkaudelle, jolloin lauttoja menee tiuhempaan tahtiin,
sekä kyydityksiä lähtee tavarasataman (Skarfabakki) sijaan myös keskustasta. Saarella
on tunnettu Yoko Onon John Lennonin muistolle omistama taideteos ”Imagine Peace
Tower”, johon sytytetään valo tiettyinä merkityksellisinä päivinä. Myöhemmin
seuraavalla viikolla näkyi tuo tornin valokeila kotimatkallani hienosti tummaa
taivasta vasten kajastaen.
Läheisessä
kulmapubissa (Sæta svínið) joka sunnuntai pidettävään bingoon törmäsin jo
vaihtoni alkuviikkoina etsiessäni tekemistä iltojen ratoksi. Tästä lähtien olin
yrittänyt houkutella kavereitani seuraksi, mutta kaikilla tuntui olevan
vallitsevana mielikuvana käsitys mummoille suunnatusta aktiviteetista. Viimein
Ruotsista vieraileva Suomi-ystäväni suostui antamaan bingolle mahdollisuuden ja
lähtemään sunnuntai-illan viettoon sinne. Saavuimme kuppilaan vartti ennen
bingon alkua. Tähän asti kuvittelimme vielä olevamme matkalla perinteiseen
bingoiltamaan, jossa väenpaljoudesta tuskin olisi haittaa. Yllätykseksemme astuessamme
sisään meille sanottiin ovella, että heillä on hyvin täyttä. Kuitenkin
tarjoilija lähti ohjaamaan meitä peremmälle tilanteen tarkistamiseksi. Meidät
johdatettiin takahuoneeseen, josta laskeuduimme jyrkkiä kierreportaita alas
hyvin täyteen pubiin, jossa soi täysillä 90-luvun musiikki. Pääsimme istumaan
samaan pöytään paikallisen seurueen kanssa, jotka ystävällisesti opastivat
meitä läpi koko hämmentävän kokemuksen. Saimme tilattua bingolaudat (á 300 ISK)
sekä juomat.
Bingon viimein
alettua varsin eksentrisen juontajan esittelyiden aikana selvisi, että olimme
paikan ainoat ulkomaalaiset. Tästä johtuen islanninkielistä selostusta tauotti
juontajan lausahdus: ”Is Finland with us?” Elämyksenä ilta oli aivan häkellyttävän
hämmentävän hauska. Viivyimme kaksi tuntia, jonka aikana kerkesimme pelata
kaiken kaikkiaan kolme riviä bingoa. Illan keskeisenä teemana tuntuikin olevan
bingon sijaan eroottispainotteiset kilpailut ja keski-iän ylittäneiden rouvien
humalainen tanssiminen. Ulkoilukylläisen päivän päätteeksi väsymys rupesi
painamaan ja jätimme bingon taaksemme. Suuntasimme kuululle hodarikioskille,
sillä kaverini oli lupautunut maistamaan paikallisia hot dogeja, joita en itse
pysty ruokarajoitteini vuoksi kokeilemaan. Maistamisen jälkeen ystäväni
lohdutti, etten jäänyt mistään kummallisesta paitsi ja maku muistutti kuulemma
hyvin läheisesti ruotsalaisen kodinsisustusjätin tarjoamia vastikkeita.
Eräs
vaihtokavereistani on tehnyt ihailtavan rohkean päätöksen hakemisesta
tutkinto-opiskelijaksi Hí:lle. Hakuprosessi vaatii hurjan paljon byrokraattista
papereiden pyörittelyä ja paikasta toiseen kipittämistä. Lähdin ystäväni
seuraksi näitä asioita hoitamaan eräänä perinteisen sateisena päivänä. Viimein
asioita saatuamme hieman eteenpäin päädyimme vierailemaan yhdessä Reykjavíkin
turistikohteista, eli penismuseossa. Museo itsessään oli oikein avartava
kokemus, muttei mielestäni täyttänyt siitä markkinoidun hypetyksen asettamia
raameja. Tästä huolimatta suosittelen kyseisessä museossa vierailua, mikäli
ajatus yhtään kiehtoo ja ainakin näyttely tarjoaa viihdyttävää tekemistä
sadepäivän viettoon.
