Äiti ja iskä

Ilokseni äiti ja iskä tulivat vieraillulle tänne Islantiin viikoksi pääsiäisen aikaan. He saapuivat palmusunnuntain (Pálmasunnudagur) iltana ja lähtivät aikaisin pääsiäissunnuntain (Páskadagur) aamuna. Islantilaisille juhlapyhät ovat tärkeämpiä kuin suomalaisille, ja se näkyy runsaana pyhäpäivien määränä. Nyky-Suomesta poiketen täällä kiirastorstaikin lukeutuu arkipyhien joukkoon. Tämä ei kuitenkaan lomanviettoamme haitannut vaan suuntasimme vuokra-autolla päiväretkille lähiympäristöön. Vaikka sairastinkin koko heidän vierailunsa ajan perinteistä kevätflunssaa, ei se vauhtia suuremmin hidastanut, vaan pääsimme nauttimaan Islannin vaihtelevista maisemista. Kommenttina täällä vallitsevasta hintatasosta tuli, että täällä on tasaisen kallista. Iskälle kiitos ja kunnia osasta kuvista. 

Mánudagur: Golden Circle

Maanantaina teimme turisteille perinteisen kultaisen kierroksen, eli viikon aloitti Golden Circle. Tämän rinkulan kiersin jo vaihtoni alkuaikoina. Silloisesta kerrasta voi lukea enemmän täältä. Sää oli iltapäivälle asti aurinkoinen, minkä jälkeen saimme jatkaa lumisateessa. Koko päivä oli tuulinen ja siten lievästi sanoen hyytävä. Ensimmäisenä kohteena oli kansallispuisto Þingvellir, jossa emme kuitenkaan pysähtyneet tunnetuimpaan paikkaan, vaan jäimme vähän syrjäisemmälle. Nyt molemmat lokaatiot nähneenä, voin todeta tämän jälkimmäisen olleen mielestäni parempi. Molemmissa pääsi näkemään mannerlaattojen kohtaamisalueen, kuitenkin tämän kertaisesta näkymästä pääsi nauttimaan ilman hurjia turistimassoja sekä maksullista pysäköintiä. Tämän jälkeen vuorossa olivat Geysir ja Gullfoss, joista kerroin jo aiemmassa postauksessa. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Hveragerðin pikkukaupungissa, jossa sijaitsee paljon kuumia lähteitä. Siellä oli myös näiden lähteiden lomiin rakennettu golfkenttä (Golfklúbbur Hveragerðis), jolla olisi aivan upeaa päästä pelaamaan vielä jonain päivänä.

Þriðjudagur: Ikea, Kópavogur, Seltjarnes

Tiistaina menimme kelin huonontuessa edellisestä päivästä poiketen sisätiloihin. Toiveestani suuntasimme paikalliseen Ikeaan ihan sen takia, kun se oli mahdollista. Ikea oli Islannille tyypilliseen tapaan hintava ja valikoimaltaan suppea. Kävimme myös paikallisissa ostoskeskuksissa toteamassa niiden olevan hyvin pelkistettyjä klooneja lähes tulkoon mistä tahansa eurooppalaisesta vastineesta. Kiertelyn lomassa maistelimme paikallista jäätelöä, joka on koostumukseltaan paljon keveämpää kuin suomalainen vastaava tuote. Kummallisesti täällä, kuten myös muualla maailmalla, maitotuotteiden laktoosi ei aiheuta samanlaista vaivaa kuin kotimaassa. Ajelimme myös ympäri Kópavoguria. Illalla menimme Seltjarnarnesiin katsomaan auringonlaskua sekä paikallista lähiöelämää.

Miðvikudagur: Reykjanes

Keskiviikolle oli onneksi ennustettu aurinkoista, mutta kylmää päivää. Silloin vuorossa oli Reykjavíkin eteläpuolella sijaitseva läheinen geoterminen Reykjanesin niemimaa, jossa myös Keflavíkin kansainvälinen lentokenttä sijaitsee. Ensimmäisenä pysähdyimme Kleifarvatn -järven rantaan. Tämä järvi on yksi Islannin syvimpiä.  Sieltä jatkoimme Krýsuvíkin geotermiselle alueelle, jossa oli runsaasti pieniä kiehuvia muta-altaita. Alueella liikkuminen oli tehty erittäin helpoksi ja reitti olikin osin varustettu puisilla kävelysilloilla.

Automatkamme jatkui kohti Brimketillin allasmaista laavakivimuodostumaa, jossa tarinan mukaan kylpi peikkomainen nainen, Oddný. Alueen rakennustyömaan ansiosta pääsimme kiipeilemään laavakivien keskuuteen varoen kuitenkin horjahtamasta vellovan aallokon sekaan. Seuraavana kohteena oli naispuolisen haamun mukaan nimetty Gunnuhverin geoterminen alue. Voimakkaalla paineella ulos purkautuva vesihöyry oli varsin vaikuttava kokemus. Vaikka höyryn läpi käveli suhteellisen nopeasti, oli lopputuloksena varsin märät vaatteet. Poikkeuksena muihin kuumiin lähteisiin, täältä tuleva vesi on suolaista merivettä, jonka vuoksi silmälasit olivat varsin mielenkiintoisen rapsakat suolan kiteytyessä niiden pintaan.

Vaikka vuorimaisemat tarjoavatkin silmäkarkkia ja merivesi täällä on petollisen houkuttelevan näköistä, niin olen tullut siihen loppupäätelmään, että näihinkin maisemiin kykenee kyllästymään kaipauksen kumpuileviin järvi- ja metsämaisemiin kaivaessa. Myös täällä pääsimme kokemaan tektonisten laattojen erkanemispaikan. Sandvíkissa oli tähän repeämään rakennettu silta, jota pitkin pääsi kävelemään mannerlaatalta toiselle. Vielä yhtenä pysähdyksenä oli Stamparin kraaterijono. Tuorein kraateri on vain vajaan tuhannen vuoden takaisen purkauksen synnyttämä.

Fimmtudagur (Skírdagur): Snæfellsnes

Torstaina vuorossa oli Snæfellsnesin niemimaa, joka sijaitsee Reykjavíkista pohjoiseen. Täällä olevalta jäätiköltä saa alkunsa Jules Vernen tunnettu teos ”Matka maan keskipisteeseen”. Tänä päivänä tautini oli pahimmillaan, joten harmikseni nukuin suurimman osan matkoista. Kuitenkin keli oli alkupäivästä varsin harmaa, mutta tähän tuli muutos päivän edetessä ja saimme nauttia auringonpaisteesta. Tämäkin päivä oli perinteisen tuulinen ja kylmä.

Sekä meno- että paluumatkalla menimme merenalaista tunnelia oikaistaksemme muutamia kymmeniä kilometrejä. Tunnelin käytöstä sai pulittaa molemmilla kerroilla 1000 ISK, eli noin 8.50 €. Ensimmäinen kunnon pysähdyspaikka oli Grundarfjörðurin pikkukylässä. Tästä jatkoimme eteenpäin yhdelle Islannin kuvatuimmista nyppylöistä, eli Kirkjufellin juurelle. Seuraavaksi ajelimme Ólafsvíkin kylään syömään. Täältä jatkoimme matkaamme niemimaan ympäri ja kohti sen kärjessä sijaitsevaa luonnonsuojelualuetta, jossa myös tuo kirjallisuudesta kuulu jäätikkö sijaitsee. Pysähdyimme vielä kiipeämään ylös Saxhóllin kraateriin. Tuuli ylhäällä oli huimaava ja toisinaan piti keskittyä, ettei olisi lähtenyt puuskien matkaan.

Föstudagur (Föstudaginn langi): Perlan, Nauthólsvík, Heiðmörk

Pitkäperjantain aamun vietin potien pois tautiani. Sillä välin äiti ja iskä kiertelivät kävellen keskustaa. Lopulta puoliltapäivin olin tarpeeksi lääkitty lähtemään ulos heidän matkaansa. Suuntasimme lähiseudun kohteisiin vointini rajoittaessa pidempiä matkoja. Ensimmäisenä ajoimme läheiselle Öskjuhlíðin kukkulalle, jossa olin käynyt aiemmin jo useampaan otteeseen. Tuolla mäen päällä sijaitsee kuudesta vesisäiliöstä koostuva Perlan, jonka näköalatasanteelta avautuu näköalat jokaiseen ilmansuuntaan kattaen koko Reykjavíkin. Itse pidän sieltä avautuvien maisemien monipuolisuudesta. Eikä näistä nauttiakseen tarvitse maksaa pääsymaksua kuten Hallgrímskirkjan torniin pääsemisestä.

Perlanilta jatkoimme kilpailevan Reykjavíkin yliopiston ohi läheiselle Nauthólsvíkin (Ylströnd) geotermiselle rannalle, jossa olin jo aiemmin vuodesta käynyt tutustumassa paikallisen opastuksen kera. Tämä on kuulemma ”place-to-be” kelien niin salliessa. Juuri tästä rannasta uutisoitiin kera kuvien ennätyslämpimänä kesänä 2008. Viimeisenä varsinaisena kohteena kävimme katsastamassa metsää. Metsä lukeutuu yhteen eniten Suomesta kaipaamistani asioista, joten oikea, kunnollinen islantilainen metsä oli hienoa nähdä. Tähän asti olen kokenut vain omalla mittapuullani pienehköjä puistikkoja, kuten edellä mainittu Öskjuhlíð. Suuntasimme siis Heiðmörkin luonnonsuojelualueelle. Tämän metsän perusteella voin todeta sen eroavan tunnelmaltaan suomalaisesta metsästä ja olevan hyvin pitkälti samantyylinen Keski-Euroopan metsien kanssa. Aluskasvillisuutta ei ollut nimeksikään, ja metsä tuoksui poikkeavalta. Puuston oli annettu kasvaa hyvin tiheäksi, mikä näin talousmetsiin alkeellisesti perehtyneenä tuntui kummalta. Heiðmörkin alueella on paljon muutakin kuin metsää. Pysähdyimme vielä katselemaan alueen pohjoisosissa sijaitsevia punaisia kallioita, Rauðhólar.

Laugardagur: Kolaportið, Bláföll

Vanhempieni reissun viimeinenkin päivä meni lähiseutua kierrellessä. Äiti halusi nähdä paikallisen turistien suosiman ”kirpparin”, eli Kolaportiðin. Siellä olen jo useampaan otteeseen käynyt kavereideni seurana. Kokemuksena kirppis on vähän samantyylinen etelän basaarien kanssa ja tilassa vallitseva haju on hyvin mielenkiintoinen. Pääsimme viimein maistamaan mädätettyä haita, ja nyt ymmärrän hyvin miksi tämä herkku kruunataan usein snapsilla. Lihan maku vastasi tiivistettyä, sitkeähköä oksennusta ja aromit pysyivät suussa pitkään tämän jälkeen. En koe tarvetta antaa hain lihalle uutta tilaisuutta. Kirpputorissa hienoa on käsityöläisten paljous. Itse ostin Afrikassa käsin tehdyt korvakorut ja ajattelin palata vielä ennen Suomeen paluuta ostamaan laavakivillä koristetut korvarenkaat. Tämän jälkeen nautimme auringonpaisteesta ja suhteellisen tyynestä kelistä kierrellen ympäri keskusta-aluetta.

Kävimme myös Star Wars -kadulla, jonne olin haikaillut jo pidemmän aikaa. Kyseessä on siis vain kaukaisesti elokuvien mukaan nimetty tienpätkä teollisuusalueella. Asiasta voi lukea enemmän täältä. Viimeisen illan kunniaksi suuntasimme vielä tienpäälle ja lähdimme kohti pohjoista. Ajoimme pienen lentokentän ohitse ja jatkoimme Bláföllin laskettelurinteille. Täältä palasimme nälän ajamina takaisin. Paluumatkalla piti vielä pysähtyä auringonlaskun tuottaman valon ollessa lähes täydellinen maisemakuville.