Aika täällä toisinaan hyvin
tuulisessa saarivaltiossa on mennyt hillitöntä tahtia. Nyt kun takana on jo
lähes puolitoista kuukautta Islannin maaperällä, on hyvä hetki koittaa
muistella alun tapahtumia. Ikävästi on osa asioista päässyt unhoittumaan tärkeämpien
seikkojen tieltä, enkä kaikista vinkeistä huolimatta kirjannut tapahtumia tai
mietteitä ajallaan ylös. Kuitenkin viestihistorian ja kuvien avustuksella sain
palauteltua mieleeni alkuviikkojen tapahtumia jollain tasolla.
Koettuani kahdet fuksiviikot Lappeenrannassa,
ensin fuksina ja sen jälkeen sekä fuksina että kv-tutorina, orientaatioviikot
täällä tuntuivat aikaslailla olemattomilta. Järjestettyä toimintaa täällä oli
parina päivänä, mutta paljon asioita sai selvittää itse ja vaihtarikavereiden
avustuksella. Ensimmäisenä koulupäivänä kävimme hakemassa itsellemme
käyttäjätunnukset koulun palvelimille. Saavutukseksi voin myös mainita sen,
että sain viimein eduroamin toimimaan puhelimessa. Myöhemmin tämän jälkeen
vuorossa oli kampuskierros, jossa oma huomioni kiinnittyi lähinnä kovaan
tuuleen. Illalla oli vuorossa vapaampaa ohjelmaa ruuan, musiikin ja oluen parissa.
Mikäli muistan oikein, HÍ:ssä aloitti nyt kevät lukukaudella noin sata
vaihto-opiskelijaa, mikä on huomattavasti vähemmän syksyyn verrattuna.
Seuraavana päivänä oli meidän oman tiedekunnan,
School of Social Sciencies, esittely. Esittelyn jälkeen muutimme kurssivalintoja
aiemmista. Jätin pois kolme muiden tiedekuntien kurssia, jotka vaikuttivat
turhan haastavilta tähän hetkeen. Näiden tilalle otin ruotsin käännöskurssin,
rahoituksen maisterikurssin sekä islannin peruskurssin. Paikallisen kielen
opiskelu vaihdossa on mielestäni yksi must-jutuista, eikä ilman sitä
vaihtarikokemus ole sama. Edellä mainitun ruotsin jätin pois resurssien
rajallisuuden vuoksi. Tämänkin päivän illalla oli ohjelmanumero
alkoholipainotteinen.
Vaikka olin hakemuksessani HÍ:lle
ilmoittanut haluavani mentorin, eli paikallisen käsityksen tutorista, mutta
jostain syystä jäin ilman mentoria. Kun myöhemmin kyselin asian perään, eräs
ilmeisesti jollain tasolla mentorointihommasta vastaava miekkonen otti minuun
yhteyttä ja kertoi tapahtuneen harmillisen erehdyksen heidän päässään ja lupasi
hoitaa minulle mentorin. Noin viikon päästä tästä sain mentoriltani viestin, jossa
hän kysyi, tarvitsenko apua. Vieläkään en ole nähnyt häntä livenä. Tämän
suhteen menee kyllä arvostus LUT:lle.
Suomesta lähteminen tuotti paikoin
suurtakin ikävää. Menolennolla onneksi sain vieruskavereikseni mukavia
amerikkalaisia, jotka jutustelivat kanssani. He olivat hyvin vaikuttuneita
suomalaisesta koulujärjestelmästä ja olettivat sen vuoksi minun tietämykseni olevan
lähes yleisneron tasolla, minkä koin hieman huvittavaksi. Kaipuu jäi
taka-alalle, kun uudet ystävät täällä ottivat minut heti mukaan porukkaan. Toki
välillä ikävä iski, mutta siihen auttoi yhteydenpito perheeseen ja ystäviin tekniikan
välityksellä. Tämän lisäksi auttoi uusien kavereiden tuki täällä päässä sekä
ajatus vaihtokokemuksen väliaikaisuudesta ja ainutkertaisuudesta.
 |
| Kiitokset jälleen kerran kuvasta Alexille |
Pitkään odotin kokevani
lähtöorientaatiossa esiteltyjä kulttuurishokkeja. Pohjoismaana Islannin
kulttuuri on hyvin samankaltainen verrattuna Suomeen, joten varsinaista suurta
hämmennystä en siltä osin ole ainakaan vielä kokenut. Suurimpana shokkina näinä
ensimmäisinä viikkoina minulle on tullut lähinnä kulttuurierot muihin
vaihto-opiskelijoihin. Yksi huvittavimmista tapauksista sattui tavatessani
latinoja ensimmäistä kertaa, jolloin olin tyypillisen skandinaavisesti
valmistautunut ihokontaktiin kättelyn tasolla. Yllättäen he kaikki olivat tulossa
iholle heille tyypilliseen tervehdykseen, eli poskisuukkoon. Pikkuhiljaa olen
alkanut tottumaan tähän tapaan tervehtiä sekä hyvästellä. Ensimmäisten kertojen
reaktioista johtuen, esiteltiin minut kerran vitsillä: ’She’s Finnish, don’t
touch’.
I
tried to look back to the first weeks here in windy and rainy Reykjavík but
caused many eventful days here the first weeks seemed blurry and now I feel
that it happened ages ago. The orientation weeks here we nothing but a shadow compared
to their equivalent at my home uni, LUT. But all and all it was extremely nice
that there was at least some organize activities during the first days to
socialize. I’ll skip the section about my studies here. If someone shows great interest
towards this topic they can delight themselves trying to uncrack the mysteries
of Finnish grammar with Google Translator.
 |
| tb to orientation weeks at LUT |
I
haven’t experience any culture shock yet mainly ‘cause there’s these the huge
similarities between Icelandic and Finnish culture. One of the most astonishing
culture-related things happened here has to do with kisses on the cheeks. As a
typical Finn, I’m not at all used to stranger coming close to me and first time
this happened my reaction was more than bewildered. To my latino friends here
this causes constant, never-ending joy. Once as a joke I was introduced in a
following way: ’She’s Finnish, don’t touch’. They’ve also acquainted me with reggaeton
and their ambitious goal is to get me dancing to it in public.
This
Monday one of our courses finished. It feels peculiar that time here goes by so
swiftly. Thus, I got my evenings freed from having to attend HRM lectures and write
essays. This doesn’t mean that the course wasn’t interesting. It was most
fascinating but more about that later in Finnish. Now I’m astonished by the
amount of free time to spend. In order to restore the balance, I’m starting to
work on my bachelor’s thesis little by little. This way I won’t end up with a
huge work load in May.
I’m
trying to continue writing some paragraphs in English alongside with the
Finnish version. This will turn out to be extremely helpful as a tool to
develop both my English and writing skills forward. I also hope that this way
my exchange friends get a chance to ‘enjoy’ my writing…
