Kello on 4:21,
ja istun hiljaisella Keflavíkin kentällä aamuruskoa ihaillen . Viimein on
koittanut aika palata takaisin Suomeen. Tuoreiden herätyskokemusten valossa
jätin yöunet kokonaan välistä ja saavuin kentälle aamun ensimmäisellä bussilla
vain muutaman muun matkustajan kera. Hankittuani viimeiset tuliaiset kentän tax
free -myymälästä ajattelin uhrata hetken ja kirjoitella lähtöfiiliksistäni. Asioiden
muistelu ja tuntemusten muotoileminen tekstiksi auttaa tajuamaan sen, kuinka
paluu ”omaan” arkeen koittaa, mutta kuitenkin jatkoa tulee värittämään
vääjäämättä näiden viimeisimpien kuukausien aikana keräämäni kokemukset. Voin sanoa,
etteivät univaje ja ikävä ole yhdistelmä sieltä parhaimmasta päästä.
Viimeisten
velvoitteiden hoitamisen lisäksi näin vaihtoystäviäni jäähyväisten merkeissä.
Kuten jo aiemmassa postauksessani totesin, suurin osa kavereistani palasivat
kotimaihinsa ennen minua. Torstai-iltana täällä Reykjavíkissa
maisteritutkintoaan suorittava biolääketieteen opiskelijaystäväni kysyi, mitä
haluaisin tehdä viimeisten päivien kunniaksi. Päädyimme lopulta uimaan Árbæjarlaugiin
noin kymmenen kilometrin päähän keskustasta. Silmälasien puutteesta johtuen
kävelin tuolla itselle ja ystävälleni uudella altaalla heti alkuunsa vahingossa
miesten pukuhuoneeseen. Täältä henkilökuntaan kuuluva miekkonen tuli
ystävällisesti ohjaamaan minut oikealle puolelle. Ihmisten ohella jään
kaipaamaan altaita, jotka toimivat melkein saunojen korvikkeena rentoutumiseen.
Minulta
kysyttiin, mitä jään eniten kaipaamaan Islannista. Vastauksena tuohon voin
suoraan sanoa, että ihmisiä. Juuri ihmiset tekivät tästä niin upean kokemuksen
kuin se oli. Uusien ihmissuhteiden myötä pystyin oppimaan paljon muista ja
vielä enemmän itsestäni. Viimeisten 139:n päivän kokemuksen perusteella voin
todeta pitäväni valtiona Suomesta enemmän. Mutta näitä ihmisiä, joihin olen
täällä saanut tutustua en voi ottaa matkalaukussani Suomeen. Toki heti alusta
lähtien tiesin vaihtokokemuksen olevan väliaikaista ja täällä solmittujen
ystävyyssuhteiden lähes pakonomaisesta luonteesta muuttua määräajan jälkeen
etätyyppisiksi. Silti hyvästien sanominen oli yllättävän haikeaa. Reilussa
neljässä kuukaudessa luodut ystävyydet olivat merkittäviä, kuten kaverini
sanoi, että muodostimme yhdessä uuden ”perheen”. Vaihtokokemus yhdistää ihmisiä
aivan eri tavalla kuin toiselle paikkakunnalle opiskeluiden perässä muutto,
sillä nyt olimme kaikki vieraassa maassa, vieraan kulttuurin ympäröiminä ja
monelle siis täysin uudessa tilanteessa.
Minulle
itselleni isoimpana muutoksena aiempaan tuli se, kuinka vapautuneesti ja silti
varauksella ihmiset avautuivat asioistaan. Kuitenkin aina tuntui löytyvän
yhteinen sävel mitä tuli arkisiin seikkoihin, kuten rahaan, ihmissuhteisiin tai
koulunkäyntiin. Lähimmät ystäväni olivat kotoisin Espanjasta, Argentiinasta ja
Hollannista. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että sain tutustua heihin sekä
moniin muihin, jokainen omalla tavallaan spesiaaleihin persooniin. Olen myös
kiitollinen siitä, kuinka he hoitivat minua asioiden mennessä vähän sinnepäin,
ja vastavuoroisesti tarjosin heille tukea sekä lohdutusta elämän potkiessa
päähän. Nykyisen tekniikan turvin yhteydenpito käy näppärästi, eikä minun
tarvitse unhoittaa uusia ystäviäni.
Vaikka
maailmankatsomukseni avartui, arvostus omaa kulttuuria kohtaan kasvoi. Vaikka
Islanti on pohjoismainen hyvinvointivaltio, kaipaisin silti suomalaista
asioiden toimivuutta, etenkin vaikeina hetkinä. Kaipasin omaa arkeani, sillä
vaihtoni aikana muodostui itselle toisenlainen, kertakäyttöarki. Tästä
väliaikaiselämästä puuttui tiettyjä normiarkeni elementtejä. Näiden palasten
puuttuminen korvaantui osin asioilla, joita Suomessa taas en koe. Uskon pystyväni
jatkossa tuomaan käsiteltäviin asioihin laajempia, uusia näkökulmia. Kaikesta
tästä haikeudesta ja ikävästä huolimatta odotan paluuta Suomeen ja kotiin
innolla. Odotan paluuta arkeen, jatko-opintojen alkua sekä uusien kokemuksien keräämistä ystävieni kera. Kaikkein eniten kiitollisuutta minussa herättää se, että minulla on
asiat Suomessa niin hyvin, että kaipaan takaisin. Haluan päästä näkemään
perheeni sekä ystäväni, päästä nauttimaan ihanasta arjesta, joka loistaa kaikissa
harmaan eri sävyissä.
 |
| Kaiken kruunasi se, että sain eilen tietää läpäisseeni kaikki vaihtoni kurssit |
