EVE fanfest 2017

lähde: CCP

Viime torstaina eräs vaihtarikavereistani laittoi viestiä, että josko haluaisin tulla hänen seurakseen Harpalle. Harpa on paikallinen konserttitalo ja yksi Reykjavíkin tunnetuimmista rakennuksista, jonka ainutlaatuinen arkkitehtooninen olemus palkittiin vuonna 2013 (European Union Prize for Contemporary Architecture). Tähän kutsuun vastasin myöntyvästi hetkeäkään epäröimättä. Ystäväni oli aiemmin maininnut sivulauseessa tälle viikonvaihteelle ajoittuvasta pelitapahtumasta. Hänen mielestään kyseinen tilaisuus saattaisi kiinnostaa minua, sillä hänen sanojensa mukaan olen ”a bit of a nerd”. Tapahtuman aikana tämä samainen kaveri tokaisi, että nörttiyteni aste yllätti hänet täysin. 

Kyseessä oli siis paikallisen peliyrityksen CCP:n järjestämä fanfest EVE Online -yhteisön scifi-teemaisten pelien ympärille. EVE Online koostuu erilaisista avaruuteen sijoittuvista toimintapeleistä, jotka toteutetaan MMO-periaatteella (Massive Multiplayer Online). Tapahtuman yhteydessä juhlistettiin yhtiön kaksikymmenvuotisjuhlapäivää. Näiden pyöreiden vuosien kunniaksi aloituspäivän yhtenä ohjelmanumerona oli 20-metrinen kakku. Ennen kakun tarjoilua pidettiin puhe, joka pursusi vertauksellisia kielikuvia. Kertoman mukaan CCP:n tarina oli saanut alkunsa hieman erilaista kakkua nautiskeltaessa. Kakun jokainen metri kuvasti jokaista yhtiön kartuttamaa vuotta ja onlineyhteisön pelaajien sanottiin toimineen yrityksen toiminnalle yhtä kriittisinä tekijöinä kuin ainesosat kakulle.

En ole koskaan pelannut mitään vastaavaa peliä, ja muutenkin videopelit rajoittuvat neljän vuoden sykleissä tapahtuvaan muutaman tunnin pleikkari 1 -tuokioon. Kuitenkin kavereideni kautta olin oppinut edes vähän ymmärtämään gamer -maailmaa. Pääsin sisään kaverini tuttavan ansiosta, sillä minulle oli järjestetty vieraspassi koko fanfesteille. Tapahtuman ajaksi konserttitalon eri tiloihin oli koostettu upeita puitteita pelaamiseen, työpajoihin ja luentoja varten.

Kokemuksena voisin sanoa jotakuta ehkä loukaten tämän olleen hyvinkin samankaltainen kuin Kuopion tanssiviikot parin vuoden takaiselta kesältä. Molemmat kokosivat yhteen eksklusiiviset piirit ympäri maailmaa. Molempien tapahtumien osallistujia yhdisti intohimo tiettyä asiaa kohtaan, tässä tapauksessa pelaamista ja tanssiviikoilla tanssia, erityisesti balettia kohtaan. Päällimmäisenä molemmista jäi mieleen osaanottajien aito innostus kiinnostuksen kohteeseen. Etenkin tässä pelitapahtumassa vallinnut positiivinen yhteishenki tarttui ja oli ihastuttavaa katsella, kuinka eri kansallisuuksia edustavat pelaajat keskustelivat peleistä. Myös pelaajien omistautuneisuus online-yhteisön jäseninä oli jollain aivan omalla tasollaan. Monet olivat matkustaneet tuhansia kilometrejä päästäkseen osallistumaan fanfesteille gamer -ystäviensä rinnalla. Bongasin jopa muutaman suomalaisen, joihin näin suomalaiseen rajoittuneeseen tyylin jätin tutustumatta.

Tapahtuman päätti lauantain iltakonsertti ”Party at the Top of the World”. Paikan päällä oli esiintymässä paikallinen dj Hermigervill, CCP:n oma Permaband sekä Game of Thronesista tunnetuksi noussut DJ Hodor (aka. Kristian Nairn). Ilta oli oikein hieno kokemus. Keikan aikana tunnelma oli korkealla ja valoefektit olivat upeat. Kuitenkin minä ja ystäväni päädyimme suuntaamaan nukkumaan ennen puoltayötä, sillä olimme hieman kipeinä ja muutenkin uupuneita pitkien päivien päätteeksi. 

Katsaus viime viikkoihin

Viime viikolla oli täällä Reykjavíkissa kuntavaalien ennakkoäänestys. Tämän vuoksi pääsin jälleen vierailemaan suurlähetystössä. Kokemuksena suurlähetystössä äänestäminen oli paljon miellyttävämpää kuin perinteinen vaalipäivänä tapahtuva kansalaisvelvollisuuden/-oikeuden täyttäminen. Samaisella viikolla saimme täällä Reykjavíkissa nauttia poikkeuksellisen kauniista säästä. Lämpötila alkaa nousta sellaisiin lukemiin, että ulkoillessa tulee lämmin ja kukat ovat viimein puhjenneet kukkaan. Arkipäiväiset reissut kauppaan tai koululle venyvät tämän vuoksi aivan huomaamatta.

Pari viikkoa sitten oli koulukaverini käymässä muutaman päivän reissulla. Ystäväni on tällä hetkellä itse vaihdossa Linköpingissä, Ruotsissa. Perinteisten turistijuttujen, kuten uimisen ja keskustan näkemisen, lisäksi kävimme läheisellä Viðeyn saarella sekä hyvin poikkeuksellisessa bingossa. Molemmat ovat olleet to do -listallani jo pidempään.

Päätimme poikkeuksellisen kauniin kelin innoittamina kävellä muutaman kilometrin päähän paikkaan, josta lautta Viðeyn saarelle lähtisi. Matkan varrella katselimme hieman keskustan turistikatuja. Kuitenkin hienosta ohjeistuksestani ja päähänpinttymästäni selvitä ilman Google Mapsin apua, kertyi menomatkalle muutama ylimääräinen kilometri. Saapuessamme satamaan olimme tuulen vuoksi hyvin kylmissämme, minkä vuoksi lautan lähdön odottelu lipunmyyntikioskissa oli tervetullut yllätys. Molemmansuuntaiset liput saarelle kustansivat 1200 ISK kappaleelta, eli noin kymmenisen euroa. Kylmyydestä huolimatta koko reissun suosikkiosuus oli ehdottomasti nuo matkat pienellä paatilla.

Halusimme maksimoida saarella vietettävän ajan, joten menimme vallitsevien talviaikataulujen mukaan ensimmäisellä lauttakyydillä ja tulimme pois viimeisellä. Tällöin meille jäi ruhtinaalliset kolme tuntia tutkiskella saaren luontoa. Vaikka luonto oli varsin kuolleen karu juuri pois sulaneen lumipeitteen jäljiltä, olivat maisemat erittäin kauniita. Nautin täysin kiipeilystä kukkuloille ja yhä uudelleen ilmiintyvien upeiden maisemien ihastelusta. Odotellessamme paria vaihtokaveriani seuraavan lautan kyydillä, pidimme saarella lounastauon vuorimaisemissa. Lopulta nähtävää oli niin runsaasti, ettemme kerenneet kiertämään Viðeyn länsiosaa. Tästä syystä suosittelisin päiväretken ajoittamista kesäkaudelle, jolloin lauttoja menee tiuhempaan tahtiin, sekä kyydityksiä lähtee tavarasataman (Skarfabakki) sijaan myös keskustasta. Saarella on tunnettu Yoko Onon John Lennonin muistolle omistama taideteos ”Imagine Peace Tower”, johon sytytetään valo tiettyinä merkityksellisinä päivinä. Myöhemmin seuraavalla viikolla näkyi tuo tornin valokeila kotimatkallani hienosti tummaa taivasta vasten kajastaen.

Läheisessä kulmapubissa (Sæta svínið) joka sunnuntai pidettävään bingoon törmäsin jo vaihtoni alkuviikkoina etsiessäni tekemistä iltojen ratoksi. Tästä lähtien olin yrittänyt houkutella kavereitani seuraksi, mutta kaikilla tuntui olevan vallitsevana mielikuvana käsitys mummoille suunnatusta aktiviteetista. Viimein Ruotsista vieraileva Suomi-ystäväni suostui antamaan bingolle mahdollisuuden ja lähtemään sunnuntai-illan viettoon sinne. Saavuimme kuppilaan vartti ennen bingon alkua. Tähän asti kuvittelimme vielä olevamme matkalla perinteiseen bingoiltamaan, jossa väenpaljoudesta tuskin olisi haittaa. Yllätykseksemme astuessamme sisään meille sanottiin ovella, että heillä on hyvin täyttä. Kuitenkin tarjoilija lähti ohjaamaan meitä peremmälle tilanteen tarkistamiseksi. Meidät johdatettiin takahuoneeseen, josta laskeuduimme jyrkkiä kierreportaita alas hyvin täyteen pubiin, jossa soi täysillä 90-luvun musiikki. Pääsimme istumaan samaan pöytään paikallisen seurueen kanssa, jotka ystävällisesti opastivat meitä läpi koko hämmentävän kokemuksen. Saimme tilattua bingolaudat (á 300 ISK) sekä juomat.

Bingon viimein alettua varsin eksentrisen juontajan esittelyiden aikana selvisi, että olimme paikan ainoat ulkomaalaiset. Tästä johtuen islanninkielistä selostusta tauotti juontajan lausahdus: ”Is Finland with us?” Elämyksenä ilta oli aivan häkellyttävän hämmentävän hauska. Viivyimme kaksi tuntia, jonka aikana kerkesimme pelata kaiken kaikkiaan kolme riviä bingoa. Illan keskeisenä teemana tuntuikin olevan bingon sijaan eroottispainotteiset kilpailut ja keski-iän ylittäneiden rouvien humalainen tanssiminen. Ulkoilukylläisen päivän päätteeksi väsymys rupesi painamaan ja jätimme bingon taaksemme. Suuntasimme kuululle hodarikioskille, sillä kaverini oli lupautunut maistamaan paikallisia hot dogeja, joita en itse pysty ruokarajoitteini vuoksi kokeilemaan. Maistamisen jälkeen ystäväni lohdutti, etten jäänyt mistään kummallisesta paitsi ja maku muistutti kuulemma hyvin läheisesti ruotsalaisen kodinsisustusjätin tarjoamia vastikkeita.

Eräs vaihtokavereistani on tehnyt ihailtavan rohkean päätöksen hakemisesta tutkinto-opiskelijaksi Hí:lle. Hakuprosessi vaatii hurjan paljon byrokraattista papereiden pyörittelyä ja paikasta toiseen kipittämistä. Lähdin ystäväni seuraksi näitä asioita hoitamaan eräänä perinteisen sateisena päivänä. Viimein asioita saatuamme hieman eteenpäin päädyimme vierailemaan yhdessä Reykjavíkin turistikohteista, eli penismuseossa. Museo itsessään oli oikein avartava kokemus, muttei mielestäni täyttänyt siitä markkinoidun hypetyksen asettamia raameja. Tästä huolimatta suosittelen kyseisessä museossa vierailua, mikäli ajatus yhtään kiehtoo ja ainakin näyttely tarjoaa viihdyttävää tekemistä sadepäivän viettoon. 

Kurssivalinnat

Kevät on edennyt todella nopeaan tahtiin, ja kurssien luennot päättyvät jo ensi viikolla. Luentojen loppumisen jälkeen alkaa kuukauden mittainen lukuloma. Tästä syystä ajattelin, että on vihdoin aika kirjoitella katsaus täällä suorittamistani kursseista. Hakuvaiheessa piti tehdä alustavat kurssivalinnat. Kuitenkin jo ensimmäisen viikon aikana tein suunnitelmaani muutoksia, ja kolme alunperin valitsemaani kurssia vaihtuivat toisiin. Päätökseeni vaihtaa kurssivalintoja vaikutti alkuperäisten kurssien sopimattomuus tutkintooni sekä halusin valita kursseja, joiden suorittamiseen ei kuulunut tenttiä.

Lopulta päädyin valitsemaan täältä viisi kurssia, joista alla tarkemmin lisää. Näistä kuitenkin yhden (Translation (Swedish)) jätin kesken resurssieni rajallisuuden vuoksi. Jäljelle jääneiden neljän kurssin lisäksi suoritin verkko-opintoina alkuvuodesta Helsingin yliopiston Ruralia -instituutin kurssin Osuuskuntaoikeus I. Tämän kurssin myötä sain viimein kasaan Co-op Network Studies -sivuopintokokonaisuuden. Tämän ohella olisi edelleen tarkoitus kirjoitella kandia.

PTS – Introduction to Human Resource Management (6 ECTS)

Tämä kurssi loppui jo vajaa kaksi kuukautta sitten. Kyseessä oli iltaisin luennoitava kuuden viikon kestoinen kurssi, jossa oli todella paljon työelämässä vaikuttavia aikuisopiskelijoita. Tällä kurssilla ei ollut varsinaista tenttiä. Sen sijaan meillä oli kaksi monivalintakoetta, joista toinen tehtiin verkossa ja toinen perinteisesti paperille. Näiden ohella joka luennolle kirjoitettiin kahta tieteellistä artikkelia referoiva teksti käsiteltävästä aiheesta. Ikään kuin lopputyönä oli ryhmätyö henkilöstöresurssien johtamisen tulevaisuudesta. Vaikka pidin kurssin aihepiirejä markkinointiin verrattavina ”nice to know” -asioina, oli kurssi yllättävän kiintoisa ja kovin tykkäsin sen intensiivisestä luonteesta.

Icelandic – the basics (10 ECTS)

Kuten vaihtarin perinteisesti oletetaan, päädyin itsekin opiskelemaan paikallista kieltä. Toki kyseessä oli peruskurssi, ja muutenkin enemmän olen oppinut havainnoimalla ympäristöä. On aivan mahtavaa pikkuhiljaa alkaa ymmärtää palasia paikallisten ihmisten keskusteluista sekä tajuamaan radiomainoksia. Minulle oli muiden kertomien perusteella muodostunut käsitys hankalasta kielestä, jota olisi mahdotonta ymmärtää. Kuitenkin sanastossa on samankaltaisuuksia ruotsin kielen kanssa ja kielioppi on ikään kuin kokoelma muista opiskelemistani kielistä. Sen lisäksi, että sain mahdollisuuden opiskella uutta kieltä natiivipuhujien ympäröimänä, saan tästä itselleni maisteritutkintoon kieliopintokokonaisuuden.

Meitä ei onneksi vaadittu ostamaan kurssikirjaa, vaan meille tarjottiin linkki e-kirjaan, sekä käytimme opettajan koostamaa prujua (1.500 ISK). Kurssin suoritus koostui viidestä osa-alueesta, joista vähintään kolme tulisi tehdä kurssin läpäisemiseksi. Varmuuden vuoksi päätin suorittaa vaaditun kolmen tehtäväpaketin sijasta neljä. Tehtävävaihtoehdot olivat läsnäolo, kotitehtävät, nettitehtävät, Talað við Íslendinga ja essee.

Vaadittu läsnäoloprosentti oli LUT:lta tuttu 80 %, eli kaiken kaikkiaan välistä pystyi jättämään enintään viisi luentokertaa. Kotitehtäviä oli yhteensä viisi ja jokainen niistä koostui opittua asiaa kokoavista tehtävistä, eli kieliopista ja sanastosta. Nettitehtäviä tehtiin Icelandic Online -ympäristössä, jossa tavoitteena oli tehdä Menning (kulttuuri) -aihekokonaisuudesta neljä alakokonaisuutta. Näiden nettitehtävien sanoisin vieneen eniten aikaa ja muita resursseja. Kurssin loppupuolella päädyimme tästä syystä tekemään kyseisiä tehtäviä yhdessä kaverini kanssa. Talað við Íslendinga eli vapaasti käännettynä ”Puhu islantilaisten kanssa” koostui kolmesta tehtävästä, joissa oli tarkoitus kommunikoida paikallisten kanssa dokumentoiden koko prosessi. Tämän kokonaisuuden jätin tekemättä, sillä se kuulosti varsin ikävältä. Viimeisenä vaihtoehtona oli lokaverkefni (lopputehtävä) eli essee. Tehtävänantona oli kirjoittaa 300 – 500 sanaa otsikon ”Daglegt líf háskólanema” (Yliopisto-opiskelijan arki) alle.

Communication and Human Interaction (6 ECTS)

Tämän kommunikaatiokurssin viimeinen esitys oli tänään, mikä tarkoittaa sitä, että minulla on jo kaksi kurssisuoritusta kasassa täältä vaihdosta. Kuten jo kurssin nimestä voi päätellä, niin painotus oli kommunikaation ja esiintymisen kehittämisessä. Osasuorituksina oli kaksi kirjallista työtä sekä neljä esitystä pienryhmän edessä. Kirjallisina tehtävinä olivat cv ja työhakemus johonkin kiintoisaan työtehtävään sekä muistio omasta ammatillisesta roolimallista. Esityksistä kolme pidettiin yksin ja neljäs oli ryhmissä esitettävä yhdessä ryhmän kanssa koostetun osakeportfolion esitys. Itsenäisten esitysten aiheina olivat taidokas esiintyjä, informatiivinen katsaus johonkin ammattiin sekä vakuuttava puhe itse valitsemastaan aiheesta.

Financial Computer Techniques (6 ECTS)

Tämä oli ainoa valitsemistani kursseista, jonka suoritukseen kuului tentti. Tämä kurssi oli myöskin työläin kandin jälkeen. Kyseessä oli maisteritason kurssi, jolle ilmoittautuminen itsenäisesti oli kanditason opiskelijana mahdotonta ja vaati opintotoimiston välikädeksi. Kurssilla oli yhdeksän luentoa, joista osa oli perinteisiä luentoja viikonloppuisin ja loput e-luentoja, sillä luennoitsija asuu Kööpenhaminassa. Kurssilla oli 14 tehtäväkokonaisuutta koostuen Excelillä (mukaanlukien VBA, Visual Basic) ja Matlabilla suoritettavista rahoituksen tehtävistä. Näistä tehtävistä piti palauttaa luennoitsijalle kaksi tarkistettavaksi osana kurssisuoritusta. Loppuihin tehtäviin oli tekemisen tueksi tarjolla malliratkaisut. Kurssiin kuului myös tentti, joka muodosti 90% loppuarvosanasta. Kaikesta vaativuudestaan huolimatta kurssin aihepiirit olivat erittäin kiinnostavia ja Excelin käyttö tuli tehtävien myötä entistä sujuvammaksi. Sain myös varmistuksen, että tämän kyseisen kurssin saa hyväksiluettua osaksi maisterin tutkintoani. 

Þetta reddast.

lähde: 9gag

Viime syksyn Otaniemen vierailulta muistoksi jäänyt rikkoutunut ranne alkoi täällä riemukseni oireilemaan. (fyysikot olivat liikaa kädelleni) Käsi heittäytyi niin kipeäksi, että se roikkui ainoastaan toimettomana mukana. Lähdin apteekkiin kysymään tukea, jotta voisin jatkaa koneella kirjoittelua sekä neulomista. Sieltä minut suorastaan lähes käskettiin lääkäriin. Lähiterveyskeskukseni oli jo ehtinyt sulkemaan ovensa siltä päivältä. Seuraavana aamuna suuntasin uudestaan sinne heti kahdeksalta. Vastaanotossa ilmoittautuessa otti kopiot passistani ja eurooppalaisesta sairaanhoitokortista, sekä kirjasivat yhteystietoni ylös. Ilmoittautumisen yhteydessä maksoin myös vastaanottokäynnin, joka oli 1200 ISK, eli noin kymmenen euron luokkaa. Onnistuin saamaan peruutusajan, joten odotusajaksi jäi mitättömät viisi minuuttia.

Hämmennystä herätti se, että paikalliseen tyyliin sisään kutsuttiin etunimellä. Toisena suomalaiseen terveydenhoitokulttuuriin eroavana seikkana oli se, että lääkäri kätteli sekä tullessa että lähtiessä. Tutkittuaan aikansa rannettani sekä kuunneltuaan sanottavani tilanteeseen, ohjasi lääkäri minut Orkuhúsiðiin. Orkuhúsið on maan suurin ortopediseen hoitoon erikoistunut laitos. Sieltä ostin itselleni ranteen stabiloivan tuen, jota on käytettävä vähintään seuraavan kuukauden ajan.

Kieltolistalle menivät neulomisen ohella kaikki rannetta erityisesti rasittavat asiat. Mahdolliseksi syyksi minulle esitettiin liiallisen rasituksen aiheuttamaa paikallista tulehdusta, sillä ranne ei päässyt viime vuoden puolella kunnolla paranemaan. Islannille tyypillisesti asiointi joka paikassa onnistui mallikkaasti englanniksi. Positiivista tässä kokemuksessa oli huomata asioiden sujuvuus (koko asian hoitamiseen meni matkoineen ainoastaan kaksi tuntia), ja pääsinpähän kokemaan paikallisen terveydenhoidon. Pientä voitonriemua koin myös, kun pääsin samalla bussilipulla Orkuhúsiðille ja takaisin. (Pahoittelut teinimoodikuvista...) 

edit. Päädyin myöhemmin vaihdon aikana kokeilemaan terveyskeskusta uudemmin virustaudin tiimoilta. Tämän lisäksi sain todeta paikallisen ensiavun ambulansseineen oikein toimivaksi. 

Half way there (numerical edition)

140 päivää, joista jo 70 vietetty täällä Atlantin keskellä. Vaihdon puoliväli on siis saavutettu, ja paluu Lappeenrantaan häämöttää reilun 160 päivän päässä. Tuntuu oudolta, että osa Lappeenrannan koulukavereista on vasta oman vaihtokokemuksensa alkutaipaleella. Kurssien päättymiseen on enää 28 päivää. Tämän jälkeen alkaa pääsiäisloma, jota seuraa jatkumona lukuloma. Onnistuin valikoimaan kurssini niin, että toukokuulle sattuu ainoastaan yksi (1) tentti. Muut kurssit arvostellaan jatkuvan näytön perusteella. Tämä tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että pääsen käyttämään loppukevään tunnit kandin tekoon. Opiskelun rinnalle toki mahtuu vapaa-aikaakin.

Rakkaan pyöräilyn olen vaihdossa pakon edessä substituoinut kävelyllä ja uinnilla (lue: itsensä keittämisellä uima-altailla paikallisten keskuudessa taivasalla). Ajankäsitys on täällä oleskellessa päässyt yllättäen varioimaan suuresti. Tuntuu, että takana olisi jo useampikin kuukausi 2.3:n sijaan. Eräs hämmentävimmistä kohtaamistani asioista on se, että tapan tylsyyttä oikeasti opiskelemalla kaiken sortin sijaistoiminnan kehittämisen sijaan. Tämän lisäksi olen löytänyt perinteisten kirjojen ihanuuden uudelleen, kuten naapurilleni eräänä lauantai-iltana menin väittämään: ”Whenever I get bored, I read books”. Tosin tähän mennessä luettuja kaunokirjallisia teoksia on kertynyt vasta 0.7…

Olen myös oppinut vastaamaan myöntävästi kaverin kysyessä mukaan mitä ihmeellisimpiin asioihin. Tämän seurauksena olen löytänyt itseni niin kuuluisan, paikallisen homobaarin tanssilattialta, kuin Argentiinan lähihistoriaa käsittelevien dokumentaaristen lyhytelokuvien näytöksestä. Viime sunnuntaina yhdessä Suomi-ystäväni kanssa eksyimme lenkkipolulta Perlanin lähistöllä ja löysimme aivan mahtavia brittien sotajäämistöjä. Pimeässä konekivääriasemassa seikkailu taskulampun tarjoamassa valossa sekä polttoainevarastoissa harhailu olivat mitä parhainta ajanvietettä laiskan viikonlopun päätteeksi.  

Nyt luonani on ihanasti päässyt vierailemaan kaksi (2) ystävääni, joiden kanssa olen jakanut heidän oleskelunsa ajan arkeni 24/7. Molempien aamuvarhaisen lähdön jälkeen on koko seuraavan päivän ollut kumman tyhjä olo, kun vieressä ei olekaan ketään. Tämä tyhjyys luo hetkellisesti minulle aivan uudenlaisen aikaansaamattoman ilmapiirin, vaikka toisinaan nautinkin itsekseen vietetystä laatuajasta. Arvostan kavereideni elettä tulla vierailemaan, sillä monet ulkkarit eivät saa lainkaan kyläilijöitä kotimaastaan vaihdon aikana. Onnekseni saan alle 10 päivän kuluttua seuraavan Suomi-vieraan tänne ilokseni.

Vielä 50 prosenttia ajasta ollessa jäljellä koen ristiriitaisia tunteita. Toisaalta haluaisin jäädä tänne vielä pidemmäksi aikaa, mutta toisaalta kaipaan takaisin Suomeen. Olen oppinut arvostamaan sitä, kuinka hyvin kaikki kotimaassani toimii. Esimerkiksi saan minulle soveliasta pitsaa useammastakin paikasta. Täällä olen joutunut allergioideni vuoksi syömään inhottavan terveellisesti ja ruuansulatuselimistöni kaipaa roskaruokaa. Kaiken tämän kukkuraksi olen oppinut kiroamaan paikallisella kielellä sekä löytänyt kirjojen ohella uudelleen erään lapsuuteni suosikkisarjoista, Tohtori Sykerön, joka avautuu nyt vanhempana totaalisen uudella tasolla.

Uusien kulttuurien kokeminen ja ennennäkemättömien maisemien katselu ovat tehneet hallaa jo ennestään pahalle matkakuumeelleni. Toivoisin kovasti pääseväni näkemään kanaalit Marlies Dekkersin kotimaassa Hollannissa, kokemaan skandinaavisen designin keskuksen Tanskan, sekä pyöräillä Italian välimerellisessä maastossa. Haluaisin kasvattaa vierailtujen maiden listaani seuraavalle tasakymmenelle. Haluan kerätä maallisen omaisuuden sijaan kokemuksia, jotka ainoastaan vakava aivoverenkierrollinen sairaus voi minulta viedä.